Levyarvostelut
Levyarvostelu: Deuteronomium - Deathbed Poetry - Hope Against Hope
Bullroser records | 31.8.2011
Suomalaisen kristillisen metallimusiikin kantaisän Deuteronomiumin jälkimmäisen aikakauden toinen kokopitkä albumi, Deathbed Poetry - Hope Against Hope, herättää tunteita
laidasta laitaan. Yhtye ammentaa uusimmalla levyllään ajatuksia 1600-luvun alkupuolella vaikuttaneen englantilaisen papin ja runoilijan kokemuksista ja kirjoituksista vaikean sairauden keskellä.
Kuten lähtöasetelmasta voi päätellä, eivät laulujen tarinat lähtökohdiltaan kovin positiivisia ole. Mutta, kuten pappi muinoin selvisi omista koettelemuksistaan elävänä, selviää myös Deuteronomium omasta pohdiskelustaan kunnialla. Kokonaisuus on kaikkiaan mielenkiintoista musiikkia.
Poikkeuksellisen huomattavaa suosiota kristillisen metallimusiikin uranuurtajana suomalaisten metallinystävien keskuudessa 90-luvun lopussa nauttinut yhtye ei päästä kuulijoitaan helpolla. Soitto kulkee rankalla energialla ja laulu, tai oikeastaan siis käytännössä huuto, on tyhjentävää. Soittimien ja laulun vuoropuhelu on siis siinä tasapainossa kuin musiikkityylin antamat raamit periksi antavat.
Eteneminen sujuu pitkän kokemuksen virittämänä mukavasti ja välillä päästään jopa hienoihin irtiottoihin. Intensiteetti onnistutaan paria sivuaskelta lukuun ottamatta säilyttämään viimeisen kappaleen viimeiseen kellonlyöntiin saakka ja paketti on metallisen tuhti. Kaikesta kuulee, että porukka on soittanut pitkään yhdessä.
Mieleenpainuvin kappale
Kappale 11 on levyn selkeintä ja soinniltaan kirkkainta antia, mikä jättää mukavan jälkimaun kokonaisuudelle. Kappale erottuu joukosta ja tarjoaa herkemmällekin kuuntelijalle orastavaa innostuksen tunnetta. Vaikka sanoituksellisesti kappale ei joukosta esiin nousekaan, tarjoaa se kuitenkin toteutukseltaan erilaisen kokemuksen, ja melodia tarttuu muusta levystä poiketen korvan taakse.
Yhteenveto
Bändin jäsenillä on pitkä yhteinen historia ja kokemuksen tuoma varmuus huokuu yhtenäisenä soittona. Sovitukset on saatu toimiviksi ja lopputulos on deuteronomiummaisen tanakka. Toisaalta taas kappaleisiin on melko vaikea saada pysyvää kontaktia ja kokonaisuus muodostuu hieman yksipuoliseksi. Sanojen kuunteleminen ja ymmärtäminen on ilman levynkantta haasteellista. Levy kehittyy ja tunnelma elää loppua kohti mentäessä ja sointi on loppupuolen kappaleiden osalta jo aavistuksen raikkaampaa, kirkkaampaa ja selkeämpää. Levyn kuunteleminen yhdellä kerralla on rankka vaellus ja vaatii kestävyyttä, ja rakkautta tyylilajiin. Hengellisesti rakentavaa kokemusta levystä on pohdinnan henkevyydestä huolimatta vaikea ammentaa.
18.12.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Kristilliseltä musiikilta odottaa tiettyä rauhaa ja myös sanoman selkeyttä. Tässä mielessä Deuteronomiumin raskas metalli ja erityisesti huudon sekaan piiloutuva sanoma ei täysin aukea.
Levyarvostelu: G-Powered - Tahdon luottaa
K-Tuotanto | 29.4.2011
Kristillisen, suomenkielisen, trance- ja dance-musiikin suosikki G-Powered julkaisi keväällä 2011
neljännen täyspitkän levynsä. Yhtye on löytänyt oman lokeronsa suomalaisen kristillisen musiikin kentässä.
Tästä todistaa yhtyeen vankka kannattajakunta. Mikä mielenkiintoista, faneja löytyy paljon myös Suomen rajojen ulkopuoleltakin.
Levy alkaa lupauksia herättävästi ja ensimmäiset kappaleet toimivat mainiosti. Ota luoksesi, Lähelläsi sun ja Kohti unelmaa ovat kertakaikkiaan loistavia. Levyn edetessä uusia ideoita ei kuitenkaan näytä samaan tahtiin löytyvän ja kappaleet alkavat toistaa itseään. Levyn loppuosa ei juurikaan uutta tarjoa. Tuttu biitti toistuu kappaleesta toiseen ja sounditkin liikkuvat samassa kirjastossa. Toisaalta sopiva toisto on musiikkityylille ominaistakin.
Levyn parasta antia edustaa eheästi onnistunut laulusolisti. Ääni sointuu kappaleissa erittäin tasapainoisesti. Laulaja osaa asiansa.
Mieleenpainuvin kappale
Avausraita Ota luoksesi jättää pysyvimmän muistijäljen ja on levyn parhaimmistoa. Uudelleen lämmitetty kappale kertoo ytimekkäästi kokemusten kautta totuuden löytäneen ihmisen ajatuksista. Sisältö kiteytyy ikuisen elämän kannalta olennaiseen: "Jeesus tule ja ota luoksesi". Laulu toimii ja koskettimet säestävät tasapainoisesti.
Yhteenveto
Musiikillisesti Tahdon luottaa jää yksipuoliseksi. Valitettavasti ihan kokonaiseksi levyksi asti materiaali ei riitä. Kappaleet kuulostavat melkoisen samoilta ja omaperäisyyttä on vaikea löytää. Sen verran tasapainoinen ja mietitty kokonaisuus levy kuitenkin on, että kuunteleminen kannattaa. G-Poweredille ei kotimaasta varteenotettavia haastajia löydy, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tyylilaji jakaa mielipiteitä.
7.11.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Mielenkiintoinen veto on levyn viimeinen laulu, akustinen versio kappaleesta Pidät huolta. Se on mukavan erilainen päätös levylle, mutta toisaalta kuvastaa myös musiikkityylin ennakoitavuutta ja ytimen yksinkertaisuutta.
Levyarvostelu: Miriam - Karu maa
Bullroser records | 27.4.2011
Ei niin Karulta Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Miriam säväyttää esikoisalbumillaan. Kristillisen melodisen metallin tuoreimmat lähettiläät ovat osuneet debyyttialbumillaan naulan kantaan.
Miriam tarjoaa Karu maa -levyllään melkoisen täyteläisen annoksen kärsimyksen, tuskan, ahdistuksen ja kiusauksen sinfoniaa. Positiivisessa mielessä.
Soitto kulkee levyn edetessä kypsästi sovitettujen kappaleiden selkärankana määrätietoisesti ja jämäkästi kuin postimies pakkasessa. Heikkoja kohtia on vaikea löytää. Kappaleissa on tunnistettavissa musiikkityylille, ja esikuville, ominaisia koukkuja ja käänteitä. Väliin sovitetaan kuitenkin mukavasti rohkeita suunnanmuutoksia ja yllättäviäkin ratkaisuja. Laulajan ääni on miellyttävä ja sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin.
Karu maa ammentaa sanomaansa inhimillisen ihmisen tuskan ja ahdistuksen käänteistä. Kappaleiden sanoituksissa käsitellään kiusatun ja turmeltuneen ihmisen rankkaa maanpäällistä taivalta ahdistuksineen ja hätähuutoineen. Kaiken jälkeen on kuitenkin läsnä lohduttavasti kaunistelemattoman aito rukous armahtavan Jumalan puoleen.
Mieleenpainuvin kappale
Karu maa tarjoaa tähän monta hyvää vaihtoehtoa. Vaikka Samalla viivalla on hyvä ja erittäin toimiva kappale, ja vaikka levyn loppupuolelta löytyy monta tasavertaista ehdokasta, on tähän yhteyteen nostettava mieleenpainuvimpana Koiruus. Se kuvastaa tunnelmaltaan ja sovitukseltaan hyvin yhtyettä ja itse asiassa koko levyä. Itsekkyydessään itsensä menettänyt ihminen ei ansaitse pelastusta, mutta Jumalan armosta Hän ottaa vastaan ja kytkee elämän puuhun.
Yhteenveto
Debyytiksi levy on tasokas ja onnistunut kokonaisuus. Toteutus on ihailtavan ennakkoluulotonta ja ratkaisut useimmiten yllätyksellisiä. Soittimet saavat kokonaisuudessa mukavasti tilaa ja tahtia vaihdellaan kappaleen sisällä sujuvasti. Tätä levyä kuunnellessa ei pitkästymään pääse. Karu maa on synkkyydessään valoisa ja suorastaan oiva levy syksyn pimenevien iltojen iloksi.
13.10.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Sanoituksissa on mainioita, jopa nokkelia ilmaisuja. Kieliasu on rikas!
Levyarvostelu: Kaemo - Läpi Tulen
Bullroser Records | 20.7.2011
Pohjanmaan ylpeys, suurta suosiota tällä hetkellä nauttiva Kaemo on julkaissut toisen levynsä. Debyyttialbumillaan Perustus valtakunnan tietoisuuteen ponnistanut yhtye tarjoaa
toisella levyllään tuhdin annoksen jo ensimmäiseltä levyltä tutuksi tullutta energistä reggaeta.
Levy alkaa hienolla, odotuksia nostattavalla ja radiosoittoonkin mainiosti taipuvalla Hyvä paimen -biisillä, joka on ehdottomasti levyn parasta antia. Hitin ainekset ovat koossa. Toisena kappaleena levyllä oleva Etulinja jatkaa sopivan erilaisesti etenemistä.
Kelpo aloituksen jälkeen tekemisen taso hieman heikkenee. Keskivaihe saa aikaan hieman epämääräisen ja rauhattoman olon ja jättää parantamisen varaa. Levyn loppupuolella paluu turvallisen rentoihin rytmeihin pelastaa kokonaisuuden. Letkeässä ja verkkaisesti etenevässä reggaessa Kaemo on parhaimmillaan ja tälläkin levyllä ajoittain jopa loistava.
Vaikka kappaleiden aiheet ovat suomigospelista jo kovin tuttuja, on sanoituksissa saatu mainiosti uutta virtaa muuttumattomiin totuuksiin. Sanoma on selkeää ja ymmärrettävää, ja mikä tärkeintä avointa. Aamenta saa hokea. Levyn äänimaailmaan on saatu mukavasti monimuotoisuutta ja vaihtelua. Laulaja laulaa tasavarmasti. Laulutaidot eivät kuitenkaan aivan riitä monipuolisempaan ja paikoitellen on havaittavissa yliyrittämistä. Kun tahti hieman rauhoittuu ovat niin Kaemo kuin solisti parhaimmillaan.
Jo aiemmin mainittu Hyvä paimen toimii mainiosti ja on hauska kappale. Sanomaltaan selkeä Alussa taas kertoo luomisesta. Muitakin tarttuvia lauluja levyltä löytyy.
Mieleenpainuvin kappale
Kappale Hänen askeltensa äänet on mainio. Vihdoin odottamaton tapahtuu ja luominen pääsee valloilleen. Jäin kaipaamaan lisää vastaavaa.
Yhteenveto
Läpi Tulen on tuttua ja turvallista Kaemoa. Yhtyeen vahvuudet löytyvät ehdottomasti sanoitusten jouhevasta monimuotoisuudesta ja soitinten laajasta valikoimasta. Levyltä löytyy toimivia kappaleita ja tekemisen into on vahvasti läsnä. Paikoitellen esille nouseva levottomuus kuitenkin heikentää kokonaisuutta ja jättää kuuntelukokemukseen jälkensä. Kun soittimille maltetaan antaa sijaa ja tahti on rauhallisempi, onnistuu yhtye erittäin hyvin. Kokonaisuus on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.
19.9.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Kyllä tutun vertauskuvan käänteissä liikkuva Perustus-mix vahvistaa, että alkuperäiskappale on yksi kotimaisen gospelin lähivuosien parhaista.
Levyarvostelu: GodFM - Näkymätön
Aikamedia | 25.6.2011
Tunnetko jo GodFM:n? On jäseniä kolme tässä, suomenkielisen gospel-rapin kärkiryhmässä. Ja tässä nämä nykypäivän runoilijat, kristikunnan verbaalivirtuoosit, nyt ovat toistamiseen
elämän suurimpien totuuksien äärellä. Yhtyeen toinen täyspitkä albumi kantaa nimeä Näkymätön.
Näkymätön käynnistyy ensi sekunnista lähtien oikealla asenteella. Kolme erilaista ääntä säestää toisiaan saumattomasti. Muiden kunnioitettavien rap-levyjen tapaan GodFM on löytänyt myös osaavia ulkopuolisia vahvistuksia mukaan levylle.
Yhtyeen jälki on pysäyttävää ja erittäin laadukasta. Levyn edetessä hyväksi todetut konstit poimitaan valikoiden uusiokäyttöön ja luodaan tuoreita elementtejä mukaan sekoittaen rohkeasti uutta. Toistoon ei kuitenkaan sorruta. Levy etenee mukavasti ja helmiä löytyy. Omaan näkemykseen luotetaan vahvasti. Avausraidan lisäksi erityisesti kappaleet Kuolemanvarjonlaakso ja Enemmän pysäyttävät.
Kokonaisuus on hyvin balanssissa, lauluosuuksia on riittävästi ja taustalaulaja säestää onnistuneesti. Sanoitukset ovat kiinni uskon ytimessä ja juuri niin kantaa ottavia kuin musiikkilajilta edellyttää voi. Rukous ja henkilökohtaisen elämän pohdinta ovat jokaisessa biisissä tavalla tai toisella läsnä.
Mieleenpainuvin kappale
Vaikka aiemmin mainitut biisit ovat levyn parasta antia, nousee suosikiksi kuitenkin kappale numero neljä (Kaiken Keskellä). Kappale nostaa osuvasti esille tavallisen ihmisen rehellisen rohkean rukouksen tämän päivän materialistisen kulutuskulttuurin ja ahdistusten keskeltä. Ou jee, totuus on läsnä!
Yhteenveto
GodFM on löytänyt oman polkunsa. Kokonaisuus kestää kuuntelua, ja on erinomaisen laadukas ja monipuolinen niin sisällöllisesti kuin tuotannollisesti. Kappaleissa yhdistyvät mainiosti myös varovaiset poiminnat erilaisista tyylilajeista. Sanoma on läsnä joka biitissä ja rapin seassa on ilahduttavan paljon puhtaita lauluosuuksiakin mukana. Kokemus on ensimmäisestä albumista kasvanut ja itsevarma ote kantaa alusta loppuun saakka. Pojat tietävät mitä tekevät. Ja se on ainoastaan hyvä asia. Levy on ehdottomasti yksi vuoden parhaista kristillisistä albumeista.
26.8.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Levyä kuunnellessa hämmentyy yhä uudelleen siitä, miten mainiolla tavalla tuttuja suomenkielen sanoja voi taivuttaa.
Levyarvostelu: HB - Pääkallonpaikka
Data Universum | 4.9.2010
Kovasti kehittynyt ja taajaan levyjä tehtaileva HB on onnistunut Pääkallonpaikka-levyllään löytämään uudelleen sisäisen HB:nsa.
Yhtye on palannut onnistuneesti ja tyylikkäästi taipaleensa alkulähteille.
Levy on monipuolinen sekoitus metallia, rockia ja rauhallisempaa tunnelmointia. Laulaja-Johannan ääni sopii paremmin tähän kokonaisuuteen kuin edellisten levyjen korkealtakovaa -metalliin. Laulajan ääni soikin levyllä erittäin tasapainoisesti mukautuen ongelmitta tyyliltään vaihteleviin kappaleisiin.
Levyn sanoitukset ovat järjestään kantaaottavia ja kunnioitettavan yksiselitteisiä. Kristillistä sanomaa ei häpeillä, päinvastoin sanoma on kirkkaasti esillä.
"Jeesus on noussut aamen, halleluja! Hänessä on kaikki valta ja voima. Syntiset kurjat saivat armahduksen. Herralle kiitos ja kiitos Jeesus!
Musiikillinen osaaminen on bändillä jälleen kehittynyt ja toteutus on mallikelpoinen. Mikä parasta, kunnianhimoinen toteutus ei heikennä kristillistä sanomaa ja sanoistakin saa selvää. Suomalaisten kristillisten yhtyeiden kohdalla törmää harvemmin näin laadukkaaseen kokonaisuuteen.
Yhteenveto
Pääkallonpaikka on kyllä kaikkiaan nautittavaa kuunneltavaa. Levyn kappaleet vaihtelevat siihen tahtiin, että tylsistymään ei ehdi. Sanoituksia kuunnellessa pääsee uskonelämän asioita ja arvoja miettimään ja pohdiskelemaan monelta kannalta.
21.7.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Ymmärrän kappaleen numero 4 tarkoituksen. Siitä voi olla varmasti monta mieltä. En ole kuitenkaan koskaan kuullut hengellistä laulua, jossa mainitaan näin monta kertaa paholaisen nimi. Siitä jää valitettavan karvas jälkimaku, mikä ei onneksi kuitenkaan kokonaisuutta mainittavasti heikennä.
Levyarvostelu: Mustarastas - Murretut värit
Sirppisiipi | 8.9.2010
Mustarastas julkaisi viime syksynä viiden vuoden levytystauon jälkeen viimein uuden täyspitkän albumin. Yhtyeen musiikki ammentaa vahvasti suomalaisesta kansanmusiikista, mutta myös perinteisen irlantilaisen kansanmusiikin makuja on havaittavissa. Murretut värit on vuonna 1994 perustetun yhtyeen yhdeksäs albumi.
Levy sisältää 10 kappaleen verran kaunista ja rauhallista, perinteille uskollista musiikkia. Kokonaisuus on laadukkaasti tuotettua ja tasapainoista musiikkia alusta loppuun saakka. Viiden vuoden levytystauko on tehnyt yhtyeelle hyvää.
Levyn kappaleet soljuvat poikkeuksetta kauniisti ja puhtaasti eteenpäin. Nais- ja miesäänten vuorolaulanta kuljettaa kappaleita väsymättä huipuista matalikkoihin ja päinvastoin. Musiikki soljuu mustarastaan instrumenteista kuin mandoliinin kieli keväisessä virrassa. Sanoitusten maan- ja taivaanläheisyys on paikoin jopa täydellisen tyhjentävää. Päävastuun sanoituksista kantava ilmiömäinen sananiekka Kari Haapala ei kielikuvissa juuri Eino Leinolle häviä. Tämän levyn pariin on pakko palata uudestaan.
Yhteenveto
Toden totta, Murretut värit on Mustarastasta parhaimmillaan. Ja itse asiassa, albumi on yksi mieleenpainuvimmista levyistä, joita olen vähään aikaan kuullut. Murretut värit on levy, joka kulkeutuu levysoittimeen yhä uudestaan ja uudestaan.
4.5.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
"Lajitoveri" UPS voittaa taistelun energisyydessä ja innossa, mutta Mustarastas kääntää taistelun niukaksi voitoksi tasapainoisella ja laadukkaalla toteutuksella, joka koskettaa ja rauhoittaa sielua.
Levyarvostelu: Michael W. Smith - Wonder
Reunion Records | 28.9.2010
Michael W. Smith on varmasti yksi tunnetuimmista kristillistä musiikkia esittävistä artisteista. 27-vuotisen uransa aikana Michael W. Smith on julkaissut 21 albumia, saavuttanut
kymmeniä musiikkipalkintoja ja myynyt 15 miljoonaa levyä. Merkittäviä lukuja kelle tahansa muusikolle, ja erityisesti kristilliselle musiikintekijälle.
Michael W. Smithin viime syksynä julkaistu levy Wonder nousi toisella listaviikollaan Lupaus.Netin Kristillisen Levylistan toiselle sijalle.
53-vuotiaana Michael W. Smith on edelleen kristillisen musiikkimaailman suosituimpia artisteja. Eikä Wonder varmasti suosiota ainakaan heikennä. Levy on toteutukseltaan taattua Michael-laatua. Sovitukset ovat loppuun asti mietittyjä ja kappaleiden melodiat tarttuvia. Levyltä löytyy niin menevämpiä biisejä kuin rauhallisia ja pohdiskelevia kappaleitakin. Sekoitus on toimiva. Kaikenkaikkiaan hittikaavalla tehtyjä kappaleita siis. Kappaleet ovat järjestään selkeitä ja kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen, paria poikkeusta lukuunottamatta, myös erittäin rauhallisia. Michaelin tyyliin kristillisestä sanomasta ei ole tingitty. Elämän ilot ja surut ovat vahvasti läsnä. Levyn kappaleiden takaa löytyy tuttuja nimiä. Michaelin lisäksi mm. Matthew West ja Matt Maher ovat antaneet oman panoksensa kokonaisuuteen. Levyn kappaleista kaksi ensimmäistä, Save Me From Myself ja Take My Breath Away, ovat radiosoittoon erittäin hyvin soveltuvia ja ovatkin tästä syystä saavuttaneet suurta suosiota erityisesti Amerikan kristillisillä radioasemilla.
Yhteenveto
Wonder ei yllättänyt. Levy on täynnä pehmeää kristillistä poppia tuttuun Michael W. Smithin tyyliin. Levyn kappaleet ovat helposti kuunneltavia lauluja ja kokonaisuus on seesteä ja kypsä. Pitkä ura näkyy, ja kuuluu. Mikä on toisaalta hyvä asia. Tasapainoisesta toteutuksesta huolimatta levy ei kuitenkaan ole aivan Michaelin parasta. Levyn loppupään lauluja kuunnellessa nousee mieleen hieman täytekappaleiden maku. Levy on Michael W. Smithin henkilökohtaisimpia tuotoksia ja tämä antaa levyn kuuntelemiseen oman herkän lisänsä.
11.4.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
"You belong to me" kertoo rakkaudesta ensisilmäyksellä. Kappale on erittäin kaunis balladi ja pitää sisällään Michaelin rakkaudentunnustuksen vaimolleen Debbielle.
Levyarvostelu: UPS - Ennen pimeää
Päivä Osakeyhtiö | 2.10.2010
Helsinkiläinen UPS on viiden lahjakkaan ja kokeilunhaluisen muusikon muodostama, kristillistä folk-rockia soittava yhtye. UPS:n musiikissa yhdistyvät monimuotoisesti siis niin pop-rock -vaikutteet kuin modernin kansanmusiikin kiehtova maailma.
Tunnelma levyllä on kaksijakoinen: perinteinen, mutta toisaalta taas kovin nykyaikainen. Perinteiset soittimet, kuten tinapilli ja viulu soivat levyllä vahvasti. Riitasointuja esiintyy tasaisesti, ja laulajan ääni on persoonallinen ja aito. Läsnä on kansanomainen aitous säröineen ja epäpuhtauksineen. Musiikillinen palo vyöryy läpi levyn ja kokonaisuus on eheä.
Kappaleiden sanoituksissa on läsnä tervettä Jumalan pelkoa. Sanomassa toistuu uupuneen, epätäydellisen ihmisen heikko huokaus armahtavan Jumalan puoleen. Sanoitukset istuvat melodioihin ja etenkin nimibiisi jää mukavasti soimaan mieleen. Levyn kuunteleminen on ehdottomasti rikastuttava kokemus.
Yhteenveto
UPS:n musiikki on erinomainen sekoitus nykyaikaista pop-rockia, jossa on mukana vahvoja mausteita modernista kansanmusiikista. Kuulostaa siltä, että UPS on löytänyt oman paikkansa ja tyylinsä ensimmäisen levyn turvallisen tavanomaisen toteutuksen jälkeen. Ennen pimeää -levy on onnistunut kokonaisuus, joka tarjoaa perinteistä kristillistä sanomaa sopivasti kristillisen musiikin valtavirrasta poikkeavassa paketissa.
Kehitettävääkin toki jäi. Olisin mielelläni kuullut enemmän miesääntä tasapainottamassa naissolistin hetkittäin ylivireeseen nousevaa ääntä. Ja vaikka kappaleet pääosin eteenpäin tasapainoisesti kulkevatkin, lyövät etenkin levyn alkupuolella rumpusoundit hieman häiritsevästi läpi.
Levy on joka tapauksessa kokonaisuutena lajissaan toimiva ja pysäyttävä. Ilman uutta lähestymiskulmaa tästä on vaikea parantaa.
17.1.2011 / Lassi
Tämä pysäytti
Kappaleet Veisu ja Ruhjottu soivat pitkään. Kappaleiden tunnelmaa syvennetään ja eri soittimille annetaan mahdollisuuksia päästä esiin. Levyn muissakin lauluissa uskalletaan antaa vapauksia tulkinnalle, ja sovitukset ovat omaperäisiä. On mukava huomata, että rohkeus on saanut sijaa.
Levyarvostelu: The Truth - Loppuunkulunut
Maanalainen Levykauppa | 23.6.2010
Mitä saa, kun yhdistää Eppu Normaalin ja Timo Rautiaisen, ja tarjoaa seokselle hieman Terapiaa? Tietenkin The Truthin.
The Truth on Jurvasta kotoisin oleva yhtye. Viiden miehen kokoonpanon debyyttialbumi "Loppuunkulunut" julkaistiin 23.6.2010. Levy nousi julkaisunsa jälkeen Suomen virallisella listalla sijalle 40.
Kuten alustuksesta saattoi päätellä, The Truth soittaa suomirokkia. Ja yksinkertaista sellaista. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät vahvat kitaravallit ja perusrumpukompit tyylilajille uskollisesti. Kappaleiden aiheena toistuu eri muodoissa uskon taistelu. Sanoituksissa on kyllä selkeydessään järkeä. Niissä ei ole turhia kiertoilmaisuja tai koristeita, vaan konkreettista asiaa. Bändin laulaja on samasta puusta muiden murheellisten laulujen maan tulkitsijoiden kanssa: Tunnetta ja tahtoa löytyy, mutta laulutaidot eivät varsinaisesti kuulijaa sykähdytä.
Yhteenveto
Ylä- ja alamäkiä levyllä ei juurikaan ole. Kokonaisuus sisältää kymmenen kappaleen verran tasaisen surumielistä massaa. Levyn kuunteleminen alusta loppuun vaatiikin tästä syystä suoraan sanottuna voimia ja kestävyyttä.
Kotimaiset uudet tulokkaat tuntuvat tällä hetkellä mieluummin valitsevan metallimusiikin rokahtavan tavaran sijaan. Ehkä tällaiselle musiikille on kotimaisessa gospelissa siis kysyntää. Väkisin jää kuitenkin miettimään, että kenelle yhtyeen musiikki loppuviimein on suunnattu ja mitä omaa The Truth tuo suomalaiseen gospelmusiikkiin. The Truthin musiikki on parhaimmillaankin melkoisen tavanomaista rokkia, jossa ainoana poikkeuksena maalliseen tavaraan loistaa rehellinen kristillinen sanoma.
21.12.2010 / Lassi
Tämä pysäytti
Täytyy muistaa, että kyseessä on bändin debyyttilevy. Ja yritystä on, joten siitä ehdottomasti pisteet. Toisaalta, yhtye on julkaissut aiemmin jo kaksi omakustannetta ja ollut koossa vuodesta 2000 lähtien. Olisivatko rahkeet riittäneet pidemmälle? Esimerkiksi syksymmällä ensimmäisen levynsä julkaissut DonkeyRide onnistui tekemään selvästi laadukkaamman ja omaperäisemmän tuotoksen.
Levyarvostelu: Newsboys - Born Again
Inpop | 13.7.2010
Alkujaan Australiasta lähtöisin oleva Newsboys on yksi tämän hetken suosituimmista kristillisistä yhtyeistä. Yhtye on julkaissut pitkän, 25-vuotisen uransa aikana lukuisia levyjä. Born Again on jo yhtyeen viidestoista studiolevy.
Born Again, Uudestisyntynyt, kuvastaa hyvin bändin tilannetta uutta levyä julkaistaessa. Yhtyeen viimeinen jäljellä ollut perustajajäsen Peter Furler siirtyi muiden haasteiden pariin ja Dc Talkissa monella tavalla historiaa tehnyt Michael Tait, järjestyksessä yhtyeen kolmas solisti, tuli tilalle.
Heti levyn ensimmäisestä kappaleesta lähtien on havaittavissa, ett� nyt ollaan lähdetty hakemaan selvää irtiottoa aiempaan. Suurimpana syynä tähän on tietysti laulajan vaihtuminen. Edellisellä levyllä Furlerin taustoja laulanut Tait on saanut päävastuun yhdessä kappaleiden taustalla häärivän tuottajakaksikon, The Write Bros, kanssa. Tällä yhdistelmällä on saatu kyllä melkoisen puhtaaksi tuotettua mainstream-poppia. Kappaleet ovat lyhyitä, etupainotteisia ja tiiviitä, sekä toistavat toisiaan. Eli ovat toisin sanoen hyvin radiosoittoon sopivia. Musiikki on kyllä ihan kuunneltavaa, mutta se ei kuitenkaan tarjoa juuri tartuntakohtia, eikä oikeastaan varsinaisia hittejä. Tosin levyn nimibiisi "Born Again" ja toinen single "Way Beyond Myself" ovat nauttineet Amerikassa radiosuosiota. Edellämainitut edustavatkin ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Lainabiisi Mighty to Save on hieno ylistyslaulu, mutta levyllä oleva versio ei kuulu niihin onnistuneimpiin. Born Again -levyä kuunnellessa Furlerin persoonallista, hieman karuhkoa, britti-aksentilla maustettua lauluääntä jää suorastaan kaipaamaan. Muutama ehyt veto toki tältäkin albumilta löytyy, ja nimikappale "Born Again" on kyllä erittäin hyvä ja energinen biisi. Uskaltaisin jopa väittää, että bändin musa toimii takuuvarmasti livenä (Tämä varmistettu todeksi Maata Näkyvissä -festareilla).
Yhteenveto
Laulajan vaihtaminen on toki aina bändille hankalaa ja vaatii kuuntelijalta totuttelua. Olisiko helpompi ratkaisu ollut kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka nimellä Taitboys tai Talkboys? Tai ottaa bändille uusi laulaja, jolla ei ole niin vahvaa sidett� johonkin menneeseen. Epäilemättä, mutta ehkäpä seuraavalla levyllä historian haasteet on jo selätetty ja bändin uusi syntyminen on jo vahvemmin ja varmemmin läsnä. Parannettavaa jäi siis vielä melkoisesti, mutta tällä kokoonpanolla on kyllä kaikki musiikilliset edellytykset jatkaa suosionharjalla myös tulevaisuudessakin. Seuraava levy kertookin paremmin, mihin suuntaan Newsboysin komea, jopa historiallinen, taival jatkuu.
23.11.2010 / Lassi
Tämä pysäytti
Jesus Freakin uusi versio 15 vuotta alkuperäisen jälkeen on ihan hyvä ajatus. Toisaalta, miksi nyt, ja erityisesti miksi Newsboysin tekemänä? Kappale ei tällaisenaan tarjoa mitään mainittavaa muutosta alkuperäiseen. Tosin KJ-52:n rap toimii.
Levyarvostelu: Robbie Seay Band - Miracle
Sparrow Records | 23.3.2010
Robbie Seay Band on Amerikkalainen ylistysbändi.
Yhtye nousi pinnalle edellisen levynsä, Give Yourself Away, ansiosta. Levy, ja erityisesti hittibiisi Song of Hope (Heaven Come Down) nautti listamenestystä, ja soi taajaan muutama vuosi sitten erityisesti
USAn kristillisillä radioasemilla. Suosion myötä kappale löytyy myös monelta kristillisen musiikin kokoelmalevyltä. RSB julkaisi maaliskuussa 2010 kolmannen albuminsa Miracle.
Robbie Seay Band soittaa uusimmalla levyllään energistä ja pirteää, mutta melankolista musiikkia. Edellisiin julkaisuihin verrattuna bändi on tällä levyllä siirtynyt yhä selvemmin ylistysmusiikista esittävän musiikin puolelle. Levy alkaa jopa hieman u2-vaikutteisella pop-rockilla, jatkuu hieman rauhoittuen ja monipuolistuen, ja päättyy kahteen loistavaan duettoon kahden taitavan, nosteessa olevan naissolistin, Audrey Assadin ja Breanne Durenin kanssa. Levyn sanoma pysyy kuitenkin koko ajan selvänä; Jumala on olemassa.
"Have you ever stared death in the face So close you could hardly breathe in And you cry out to God for mercy to prevent the fall There are very few words to say When you can't see another day Oh, my heart beats again"
Levyn sanoitukset sisältävät pohdintaa Jumalan läsnäolosta arkipäiväisen elämän iloissa ja suruissa. Vaikka musiikki pääasiassa murheiden ympärillä pyöriikin, on läsnä lohdutuksen sanoma, sekä vahva luottamus Jumalan kykyyn tehdä ihmeitä. Kappaleen nimibiisi Miracle tarttui heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta mieleen ja sen pariin on aina mukava palata. Kappale on ehdottomasti tämän vuoden helmiä.
Yhteenveto
Kaikkiaan Miracle on erittäin tasainen ja laadukas kokonaisuus. Pidin. Suosittelen. Erityisesti onnistuneet duetot ilahduttavat kuuntelijaa. Ja vaikka levyn yleistunnelma onkin melko haikea, antaa levyn kuunteleminen voimaa oman elämän haasteisiin.
24.9.2010 / Lassi
Tämä pysäytti
Miracle on jo itse asiassa kymmenes RSB:n julkaisu. Aiemmat seitsemän levyä on julkaistu omakustanteisesti.
Levyarvostelu: Exit - Armo tuli kylään
Noste Records / Jiffel Entertainment | 10.3.2010
Kyllä kyllä, vanhassa vara parempi vai miten se sanonta kuuluukaan. Suomigospelin harvoihin 1980-luvulta saakka toimineisiin vanhuksiin kuuluvan Exitin ensimmäisestä julkaisusta on ehtinyt kulua jo 21 vuotta.
Yhtyeen kokoonpano on vuosien vaihtuessa melkoisesti muuttunut, mutta edelleen kolme seitsemästä Armo tuli kylään -kokoonpanon
soittajasta on ollut mukana alusta saakka. Ei lainkaan huonosti, jos tilannetta vertaa muutamaan muuhun useampia vuosikymmeniä pystyssä olleeseen gospel-porukkaan.
Armo tuli kylään on järjestyksessään Exitin 14. julkaisu. Levyltä löytyy 12 täysimittaista kappaletta, jotka ovat syntyneet neljän eri säveltäjän kynästä. Sanoituksissa käsitellään tuttuun Exit-tapaan monipuolisesti, mutta selkokielisesti, uskon ja hengellisen elämän arvoituksia ja ominaisuuksia. Kappaleiden toteutukset ja laulajat vaihtelevat tasaisesti levyn edetessä. Kuulijan mielenkiinto saadaan heräteltyä uudestaan ja uudestaan, kun laulaja ja soittotapa säännöllisesti vaihtuu. Voisi kai perustellusti todeta, että kyseessä on jonkinlainen kokoelma-levy, vaikka kaikki kappaleet Exitin nimissä, ja tällä levyllä ensimmäistä kertaa, julkaistaankin.
Yhtyeen musiikillinen tyyli on kokenut melkoisen kehityksen muuttuen 90-luvun kevyestä Simojoki-gospelrockista, ja jopa edellisestä studioalbumista "Sateen kohinaa", tämän päivän muottiin soveltuvaksi pop-musiikiksi. Jos kokonaisuutta ajatellaan, on levyllä aimo annos tasaisen laadukasta soittoa ja tekemistä. Tämä usean laulajan malli tuntuu toimivan ainakin Exitin kohdalla poikkeuksellisen hyvin ja kokonaisuus pysyy tiukasti hallussa.
Yhtyeen, ja levyn, rikkaus on eittämättä juuri tuo aiemmin mainittu kokoelma-tyylinen vaihtelevuus niin musiikkityyleissä kuin solisteissa. Musiikki kulkee jouhevasti eteenpäin, sanoitukset toimivat ja sovituskin puree. Levyn nimikappaleessa Armo tuli kylään on ehdottomasti klassikkoainesta. Jari Levyn sävellys on selkeällä piano-leadilla maustettu biisi, jonka voisi hyvin sijoittaa vaikkapa valtakunnallisen kaupallisen radiokanavan soittolistoille. On tarttuva melodia ja pohdintaa aiheuttavat sanat. Tämä on erittäin toimivaa gospel-poppia.
Yhteenveto
Tällä toteuttamismallilla on saatu luotua yksi vuoden merkittävimmistä ja laadukkaimmista kotimaisen gospelin julkaisuista. On toimivia sovituksia, oivaltavia sanoituksia ja tarttuvia säkeitä. Mutta toisaalta, olisiko näillä eväillä voinut saada aikaan vieläkin syvällisemmän lopputuloksen?
8.5.2010 / Lassi
Tämä pysäytti
Vaikuttaa siltä, että tällä levyllä on jo havaittavissa hallittua lopun alkua tyyliin Exit featuring Pekka Simojoki. Liekö tämä viimeinen Exit-levy, jolla Pekka Simojoki on vielä "pääosassa".
Bonuksena täytyy vielä ehdottomasti nostaa levyltä nimikkokappaleen rinnalla mieleen tarttunut helmi. Matti Puttosen veto "Tänne kuulu en" tuo elävästi mieleen koulun ahtaan liikuntasalin ja vilkkuvat värivalot sieltä jostain 90-luvun alkuvuosilta. Mielikuva on allekirjoittaneen ensimmäisiä live-kokemuksia ja aiheuttaa vähintäänkin pienoista alahuulen värinää. Kiitos tästä, pojat!